05.05.2021 :: Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Ara :: Akka vauhdissa

Akan emä Kiukkunen ei todellakaan ollut ansainnut itselleen sellaista nimeä. Se oli kyllä välillä vähän itsepäinen, mutta harvemmin niinkään äkäinen. Sen ensimmäinen varsa sai kuitenkin jatkaa tällaista uhkaavan kuuloista nimilinjaa. Vastoin odotuksia Kirpakasta kuitenkin vaikutti kuoriutuvan oikeastikin melkoinen hapannaama. Sitä minä vain usein ihmettelin, että mistä se oli ylipäätään sellaisen saanut. Molemmat vanhemmat olivat oikein lempeitä ja hyväkäytöksisiä hevosia, toki omine kujeineen, mutta ei kumpikaan ollut lähellekään samanlainen kuin Akka. 

​

Olin pyytänyt yhtä tallin työntekijöistä ottamaan tamman jo valmiiksi hoitopaikalle sillä välin kun hoidin muutamia juoksevia asioita, kuten kuivikepaalien siirtelyä. Saapuessani harjakassin kanssa kuorimaan kaiken keväisen kuran alta esiin pientä hevosta, huomasin ikäväkseni että Akka oli taas vauhdissa ja vei taluttajaansa kuin pässiä narussa. Tai ehkä tuo ilmaisu oli hiukan huono, eihän koko hevosta oltu vielä edes ehditty saada kiinni tarhasta. Yritimme tehdä asiat helpoksi nuorelle hevoselle, ettei sen kanssa tarvitsisi tapella ja molempien hermot säästyisivät, joten se muista poiketen tarhasi riimu päässä. Akka kun ei kovin mielellään lähtenyt tarhasta mihinkään, niin yleensä sen sai kuitenkin napattua kiinni. 

​

Ilmeisesti se riimu ei kuitenkaan ollut toimiva idea. Harmi vain, kun se oli viimeinen keino sen jälkeen, kun tammaa oli yritetty saada tulemaan tarhasta esimerkiksi muiden hevosten perässä. Nyt Akka oli keksinyt, että riimut ovat yllättävän helppoja kapineita saada päästä pois, ja niin se ravaili lennokkain askelin pitkin kuraista tarhanpohjaa samalla, kun tallityöntekijä koitti kärsivällisesti saada hevosta kiinni. 

​

No, ehdin ainakin vielä käydä kuivittamassa karsinoita. 

​