Tapion Taisto "Taisto"
Suomenhevonen, ori, s. 07.05.2012
virtuaalihevonen :: a sim-game horse
.jpg)
Väri: rautias
Säkä: 167cm
Kasvattaja: evm
Omistaja: Ara VRL-14972
Taisto ikääntyy satunnaisesti.
3v 07.05.2015 :: 6v 07.05.2018 :: 8v 07.05.2020
Luonne
Taisto saapui Mesilään jo nuorena. Aran oli tarkoitus hankkia itselleen kivasukuinen pieni tamma, jonka kanssa voisi kiertää kisoissa ja jota voisi sen jälkeen hyödyntää kasvatuksessa. No, netin ihmemaailma kaikenlaisine myyntipalstoineen vei Aran mennessään ja ei mennyt kauaa, kun hän oli ehtinyt sopia koeratsastuksen useammallekin eri hevoselle. Ajeltuaan trailerinsa kanssa satoja kilometrejä hevosten perässä tilanne alkoi kuitenkin näyttää toivottomilta. Niin paljon nuoria keillä oli jo vikaa jaloissa tai muualla milloin mistäkin syystä, hevosia jotka olivat oppineet avuttomiksi ja joilta oli jo ehtinyt kadota pilke silmäkulmasta, kaikki sellaisia jotka eivät oikein olleet sitä mitä tässä oltiin hakemassa.
Viimeinen sovittu koeratsastus oli kaukana etelässä, jonne oli pitänyt lähteä ajamaan jo aamuyön tunteina. Päästyään perille Araa odotti vastassa valmiiksi varusteltu tamma, joka vaikutti oikein lupaavalta. Jo ennakkotietona hän tiesi, että hevosella oli oikein miellyttävä suku. Eikä mitään moittimista kyllä tammassa itsessäänkään, se vaikutti oikein pirteältä ja ystävälliseltä. Paitsi että se oli tiineenä. Ara ehti jo hiukan avata sanaisia arkkujaan siitä, miten hän oli kisahevosta tullut hakemaan satojen kilometrien päästä, kunnes myyjä sai suostuteltua tämän katsomaan tamman aikaisempaa varsaa, joka tosin oli nyt jo miltei nelivuotias.
Raudikko, hiukan takkuinen mutta komea ori ravaili tarhan aidan reunustaa edestakaisin levottomana. Myynnissä ollut tamma oli tiineenä samasta orista kuin edellisenkin varsansa kohdalla, ja myyjä vakuutteli että Ara saisi tästä loistodiilin, kaksi hyvää hevosta yhden hinnalla. Ongelma vain oli siinä, että tarhassa kirmaavan orin olemus oli jo ehtinyt ihastuttaa Aran totaalisesti. Siinä ei mitään ostotarkistuksia odoteltu, vaan pian Ara olikin jo lastaamassa uutta hevostaan traileriin. Kotiin päästyään Ara saikin kuulla kauan siitä, kuinka häntä ei uskaltaisi enää päästää hevoskaupoille, kun kilpailevan tamman sijasta hän toikin mukanaan ratsukouluttamattoman orin.
Taiston kaltaista hevosta harvemmin tulee vastaan. Välillä on hankala uskoa, kuinka kentällä tanssahteleva liitokavio muka voisi mitenkään olla suomenhevonen. Luonnekaan ei ole tyypillisimmästä päästä. Taisto on hiukan kuumuva tapaus, jolla riittää energiaa. Kokemattoman kanssa tämä energia kuitenkin usein on enemmänkin etupainoista kiitoravia pitkin kenttää. Kun hevosen kuitenkin osaa ratsastaa kuulolle, esittelee se sellaisia askellajeja, että vähemmästäkin leuka loksahtaa. Ehkä ori ei yllä puoliveristen tasolle, mutta suomalaiseksi se on todella hieno kouluratsu, jonka kanssa on ilo työskennellä. Reippaudestaan huolimatta se ei kuitenkaan hökellä omiaan ja on motivoitunut työskentelemään.
Ori on melko lungi tapaus hoitaa, eikä se välitä hälinästä ympärillään. Kisapaikalla kannattaa kuitenkin hiukan pitää turvaväliä toisiin hevosiin, sillä kukapa tykkäisi jos tuntematon tunkee aivan iholle? Myöskin matkustamisen kanssa saa olla tarkkana. Muuten hienoksi kisahevoseksi Taiston kuljettaminen on yllättävän kinkkistä. Kaikkein onnellisin herra olisi kun saisi matkustaa ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta välillä kun saman trailerin joutuu jakamaan jonkun toisen kanssa, täytyy tämä matkustuskaveri valikoida hyvin tarkkaan.
Ja nyt kun tämän muuten ah-niin-ihanan liehuhännän huonoihin puoliin päästiin, niin kerrotaan sitten samantien kaikki. Sille on käytännössä mahdotonta löytää sopivaa satulaa. Nykyisen löytäminen oli kuukausien projekti, eikä kovin edullinen sellainen. Eikä puhettakaan siitä, että Taiston kanssa voisi käydä valmentautumassa yhtä aikaa toisten ratsukoiden kanssa. Kisapaikalla verryttelyyn siedättäytymisessä oli jo riittävästi töitä, jotta se sujuisi edes jotenkuten kivuttomasti. Ryhmässä tapahtuviin valmennuksiin ei edes yritetä, sillä muuten aika menee lähinnä Taiston kanssa tappelemiseksi, kun se haluaisi näyttää taivaan merkit toisille ratsukoille. Tai ehkä tuo oli vähän liioiteltua. Lähinnä orin ongelma on siinä, että se hermostuu jos toinen hevonen esimerkiksi ohittaa sen liian läheltä.
Sukutaulu
e. Viuha Villi evm
ei. Karun Tukkijätkä evm
ee. Vikatikki evm
i. Tapioinen evm
ii. Pekko evm
ie. Kruununprinsessa
evm
eei. Riipivä evm
eee. Helmiäinen evm
eii. Metsänhenki evm
eie. Karu Tyttö evm
iei. Pauhu evm
iee. Itsevaltijatar evm
iii. Rontgoteus evm
iie. Pieni Hymy evm
Jälkikasvu
29.04.2021 :: o. Mesilän Majuri :: VH21-018-0613 :: e. Kolmen Taivaan Tähti
Sukuselvitys
i. Tapioinen oli oikea tankkeri 170cm säkäkorkeuksineen ja muutenkin massiivisine ruumiinrakenteineen. Liinaharjainen raudikko oli olemukseltaan oikea nallekarhu: se tuli toimeen kakkien kanssa, niin ihmisten kuin eläintenkin. Tallikissat saattoivat jopa ottaa torkut orin selässä, ja se piti aina hyvää huolta pienemmistään niin, etteivät ne unissaan pudonneet kyydistä. Tapioisen suku oli isänsä puolelta melko monipuolinen, ja sen suvusta löytyykin niin työhevosta, ravuria kuin harrasteratsuakin. Emänsä taas oli jo pidempään jalostetusta ratsulinjasta. Tapioinen itse olikin oikea monitoimihevonen, ei ehkä mikään kisakenttien kuningas mutta hallitsi niin kärryttelyn kuin myös ratsastuksen perusasiat. Ratsuna ori oli todella yritteliäs ja jykevästä ruumiinrakenteestaan huolimatta se hallitsi itsensä hyvin ja sitä pystyttiin kouluttamaan melko pitkälle.
ii. Pekko oli tanakka suomenhevosherra, josta koitettiin aluksi tehdä ravuria. Ori toimi kyllä hyvin ajaessa, mutta vauhtia sillä ei riittänyt mihinkään. Kasvattaja ei juuri erityisemmin välittänyt siitä, että hänen pitkäjänteisen työnsä hedelmä hyväsukuisesta raviorista ja kauniista pikku tammasta oli aivan muuta kuin mitä oli odotettu. Noin 166-senttinen ori lähtikin jo nuorena maailmalle, ja päätyi muutaman mutkan maaseudulla asuvalle pariskunnalle, joilla oli pieni hevostila. Siellä Pekko pääsi tekemään uraa työhevosena, ja se kävikin kiertämässä kilpailuja hyvällä menestyksellä. Sisua orilta ei ainakaan puuttunut, vaikka se ei kaikkein vauhdikkain tapaus ollutkaan.
ie. Kruununprinsessa oli nimensä mukaisesti kuin kuninkaallinen konsanaan. Hiukan herkkäsieluinen tamma oli pitkän ja harkitun kasvatuksen tulos, johon kasvattaja oli panostanut kaikkensa. Se kannattikin, sillä tamma oli todella upea ratsuhevonen. Se oli tarkka ratsastajansa tunnetiloista, mutta kun ihminen tiesi mitä teki, Prinsessa luotti siihen ja antoi kaikkensa. Se kilpaili elämänsä aikana paljon, ja nappaili sijoituksia niin este- koulu kuin myöhemmin myös kenttäratsastuksen puolelta. Tämä upea ruusukehai kuitenkin vaihtoi omistajaa 14-vuotiaana, jolloin se pääsikin suoraan eläkkeelle ja siitostammaksi. Ura tosin lähti käyntiin vähän turhankin hyvin, sillä tamma paljastui tiineeksi ennen kuin sitä ehdittiin astuttaa suunnitellulla orilla. Yllätysvarsan isä paljastui edellisen omistajan avulla, sillä hän oli ilmeisesti tiennyt naapurin orin käyneen vieraissa niin Prinsessan kuin muutaman muunkin tamman luona, mutta oli toivonut parasta hyvien myyntirahojen toivossa.
e. Viuha Villi jätti jälkeensä useita jälkeläisiä. Energisestä ja herkästi kuumuvasta luonteestaan huolimatta se oli ihastuttava hevonen, joka ei pelännyt mitään. Vauhtia sillä kyllä piisasi, mutta samaan aikaan tamma oli suustaan niin herkkä, että kiihtyessään se kokosi itsensä mieluummin vaikka kaksinkerroin kuin että olisi alkanut painaa kuolaimelle. Upeista liikkeistään huolimatta se ei ollut mikään unelmahevonen ratsastaa, sillä esimerkiksi siirtymät olivat haasteellisia hitaampaan askellajiin vaihdettaessa. Lisäksi hevonen oli kova protestoimaan hiukankaan liian kovakouraisen ratsastajan satuttua selkään. Toki tamman onneksi sen vakioratsastaja oli sille hellä, ja kaksikko nappasikin useita voittoja jopa vaativissa koululuokissa.
Päiväkirja
26.04.2021 :: Valmennus, kirjoittaja Ara :: Ratsastaja kuvitteellinen henkilö
Oli oikea lottovoitto saada Mesilään muutama luottoratsastaja, jotka jakoivat samanlaiset arvot hevosten kanssa toimimisessa ja osasivat hyvin viedä hevosia eteenpäin. Tällä kertaa olin lupautunut pitämään tuntia Elenalle, joka ratsasti tallin ehkä näyttävintä oria Taistoa pari kertaa viikossa. Hän olikin jo ennättänyt kentälle kävelemään hevosen kanssa, kun raahustin paikalle paperitöistä nuutuneena.
"Onko sulla joku tietty juttu mitä haluaisit että käytäis läpi?" kysyin samalla kun nainen teki vielä hienosäätöä jalustimiin Taiston tarkkaillessa kentän aidalla lepäilevää kissaa korvat hörössä.
"No yks mikä tulee mieleen niin on siirtymät, lähinnä silloin kun pitäisi vaihtaa hitaampaan askellajiin, Taisto meinaa hiukan painaa kuolaimelle."
"Siirtymiä toivottu, siirtymiä siis saatte!" naurahdin ja lisäsin:
"Aloitetaan nyt sitten ihan helpoista harjoituksista, siirrytään sitten vaikeampiin. Voidaan ottaa toinen tunti vielä tällä viikolla sitten."
Aloitimme työskentelyn ihan vain käynnissä ottaen paljon pysäytyksiä. Ne vaikuttivat sujuvan hyvin, aluksi Taiston oli hiukan hankala asettua aloilleen, mutta kun muutaman onnistumisen jälkeen Elenakin ehkä hiukan rentoutui ja sai lisää itsevarmuutta, alkoivat nekin sujua. Hän vaikutti tulevan hyvin juttuun Taiston kanssa. Ori osasi kyllä pomotella jos sille ei ollut jämäkkä, mutta Elena sai sen pidettyä ruodussa ratsastaen sitä kuitenkin herkästi ja vähäeleisesti. Kuitenkin raviin siirryttäessä vaikutti siltä, että Taisto alkoi hiukan kuumua.
"Koita ratsastaa se rennoksi ravissa ja ota käyntiin vasta sitten. Muista hengittää, pidätä vatsalihaksilla, voit keventää jos tuntuu siltä", huikkasin hiukan tuskastuneen näköiselle Elenalle.
"Ei tää aikasemmin oo ollu näin vaikeeta!" hän vastasi. Taisto taas sai lisää pontta ratsastajansa hermostumisesta, eikä puhettakaan että se olisi rentoutunut, lähinnä viiletti pitkin kenttää ihan miten sattui.
Kokeilimme uudestaan hyvin onnistuneita siirtymiä käynnissä, että löydettäisiin jälleen ratsukolle rentoutta, jota sitten koittaa löytää ravissakin. Taisto ei kuitenkaan enää ollut yhtään kuulolla, vaan huiski häntäänsä äkeänä ja nakkeli päätään. Katsoin ratsukon menoa hiukan huolestuneena. Elena oli kuitenkin todella taitava ratsastaja, siitä ei pitäisi kiikastaa vaikka Taisto asiasta tarkka olikin.
"Ota se käyntiin, joku on nyt vialla", sanoin. Elena näytti hiukan siltä, että hän olisi huokaissut helpotuksesta epäonnisen tunnin ollessa vihdoin ohitse.
Veimme Taiston talliin. Se vaikutti paljon rennommalta heti kun pääsi eroon varusteistaan. Aiemmasta hermostuneisuudesta ei ollut enää merkkiäkään. Vesikin maistui hyvin. Elena harjaili hevosta kunnes yllättäen pysähtyi ja osoitti painaumia hevosen sään alapuolella.
"Voi helvetti", kirosin. Ilmeisesti Taiston lihaksisto ja kroppa oli taas muovautunut sen verran, että satula ei enää ollut aivan parhaimmillaan.
"Tuo on voinu tehä vähän kipiää."