Pötypallo "Pappa"
Suomenhevonen, ori, s. 11.06.2010
virtuaalihevonen :: a sim-game horse
Väri: rautias
Säkä: 156cm
Kasvattaja: evm
Omistaja: Ara VRL-14972
Pappa ikääntyy satunnaisesti.
3v 11.06.2013 :: 6v 11.06.2016 :: 8v 11.06.2018
Luonne
Leppoisa ja rento, perinteinen lungi suomenhevosherra jonka selkään voi laittaa niin aloittelijan kuin kokeneemmankin ratsastajan? Not. Hyvä on, ainakin leppoisa ja rento pitävät paikkaansa, mutta silti Papan kanssa täytyy olla tarkkana, kenet sen selkään uskaltaa päästää. Se ei vaadi välttämättä niinkään kokenutta ratsastajaa, mutta ehdottomasti kärsivällistä sellaista. Ori vaistoaa herkästi, mikäli selässä oleva henkilö menettää hermonsa, ja siinä vaiheessa yhteistyö ei tule enää samalla kerralla toimimaan. Jos vain osaa olla hellä ja herkkä, mutta silti jämäkkä, saa Papasta kuitenkin oikein mukavan kaverin, joka yllättää ilmavilla laukannostoillaan.
Nuorempana Papasta yritettiin tehdä ravihevosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Jokusen vuoden pihankoristeena seistyään se siirtyi sitten vaellustallille, jossa se ratsukoulutuksen jälkeen palvelikin hetken oikein ansiokkaasti. Orin herkkyys kuitenkin alkoi koitua ongelmaksi, sillä varsinkin aloittelevampien kanssa se saattoi jämähtää paikoilleen, mikäli avut olivat liian kovakouraisia. Hevonen on kuitenkin erinomainen opettamaan ratsastajalle tarkkuutta ja herkkyyttä, vaikka alku voikin olla tahmeaa, ennen kuin hiukan erilaiseen tyyliin tottuu.
Pappa osaa olla myös kärryjen edessä, ja toimii siinä erittäin hyvin. Se onkin luottoajokki myös sellaiselle, joka vasta opettelee ajamista. Esteillä Pappa on hitaasti syttyvä, mutta innokas ratsastaja saa tämänkin herran motivoitua työskentelemään. Enemmän Papan kanssa kuitenkin koulupuolta, jossa se tarjoaakin positiivisia yllätyksiä hyvällä tuulella ollessaan.
Sukutaulu
e. evm
ei. evm
ee. evm
i. evm
ii. evm
ie. evm
eei. evm
eee. evm
iii. evm
iie. evm
eii. evm
eie. evm
iei. evm
iee. evm
Jälkikasvu
01.05.2021 :: t. Mesilän Valpu :: VH :: e. Konnanvihvilä
06.05.2021 :: o. Mesilän Pauke :: VH :: e. Pirskeen Rivakka
Sukuselvitys tähän
Päiväkirja
25.4.2021 :: Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Ara :: Pappa parturoitavana
Pappa on ollut enemmän hyvän mielen hevosena Mesilässä kuin kisatykkinä. Sen kanssa on mukava höntsäillä ja nauttia sen upeista laukannostoista, jotka tuntuvat siltä kuin se lentäisi askeleen ajan ylöspäin keveästi kuin keijukainen. Kuitenkin nyt kun muut hevoset olivat olleet kunnon treenissä, tuntui epäreilulta pitää Pappaa kotona. Niinpä päätin vihdoin ja viimein ryhdistäytyä sen kanssa. Ori ei tosin ollut kovin innoissaan ideasta. Kun vein sen hoitopaikalle ja aloin yllättäen siistiä sen joka ilmansuuntaan hapsottavia jouhia vähän järkevämmän näköiseksi, se vaikutti siltä että olisi mieluummin vaikka jättänyt päiväheinänsä syömättä kuin saanut osakseen sellaista kohtelua.
"Vielä me susta kilpaheppa tehdään", sanoin sille toiveikkaasti samalla siistiessäni viimeisetkin jouhet millilleen. Pappa päästi äännähdyksen, joka muistutti pelottavan paljon turhautunutta tuhahdusta.
Päästessämme kentälle tulin siihen lopputulokseen, ettei minulle pitäisi antaa saksia käteen. Papan kuontalo näytti kauhealta, kun sitä katsoi selästä käsin. Totta kai herkkä hevonen meni ja huomasi hetkellisen turhautumiseni ja käsijarru menikin päälle heti alkukäynneissä. Yritin kannustaa oria eteenpäin mutta se vain nakkeli takajalkojaan ja huiski häntäänsä äkäisesti. Hengitin syvään ja ajattelin mukavia asioita. Kosketin pohkeella hevosen kylkeä ehkä pottuvarpaan murto-osalla, joka yleensä toimi superherkälle Papparaiselle. Hetken mietittyään hevonen lopulta lähti liikkeelle.
Oli kulunut jo jonkin aikaa siitä, kun olimme viimeksi harjoitelleet Papan kanssa mitään. Niinpä päätin ottaa sen kanssa rauhallisesti ja alkaa hakea tuntumaa "kunnon" työskentelyyn. Ehkä jos ottaisimme rauhassa, pääsisimme kokeilemaan miten helpommissa koululuokissa kävisi pitkähkön tauon jälkeen. Pappa vaikutti yllättävän innostuneelta, ehkä sillekin oli tehnyt hyvää ottaa jonkin aikaa rennosti, niin harjoittelukin maistui paremmin. Kävin lähinnä kaikki askellajit läpi ja taivuttelin oria erilaisilla ympyröillä ja ties millä mielikuvikseni tuottamilla kuvioilla. Pappa vaikutti oikein hyvältä, hiukan kankealta oikeassa kierroksessa, mitä pitäisi vähän seurailla. Kipeän oloinen herra ei kuitenkaan ollut. Se vaikutti tyytyväiseltä harjoituksen jälkeen ja oli oma iloinen itsensä päästessään takaisin tarhaan kavereiden sekaan.