Iku on isäänsä tullut oripoika ainakin liikkeidensä puolesta. Energiaa löytyy ja hevonen on oikein ihana ratsastettava, ei mikään häslä vaikka osaakin liikkua eteenpäin ilman sen suurempia komenteluita. Onneksi luonnettaan se ei ole kuitenkaan isäukoltaan perinyt, vaan on enemmänkin aika leppoisa tapaus, joka ei turhia hökellä. Tyypilliseen suomenhevostyylin Iku on myös todella rehti ja sisukas hevonen, jonka kanssa harvemmin on ongelmia, sillä se ei stressaa juuri mistään eikä se yritä vältellä työntekoa. Ori on monipuolinen hyvän mielen harrastuskaveri, joka taipuu niin kouluradoille kuin myös kärryjen eteen. 

​

Toki kaiken tämän ylistyksen jälkeen on ehkä hyvä kuitenkin palata takaisin maan pinnalle. Ei kukaan ihan täydellinen ole, vaikka ei tämä hevonen kyllä ainakaan omistajansa silmissä kovin kauas siitä jääkään. Vaikka suomenhevosta nyt harvemmin tarvitseekaan loimittaa, silloin kun tilanne sitä vaatii, olisi kiva että uusi kallis loimi pysyisi ehjänä edes siihen asti että tarhan portin ehtii vetää perässään kiinni. Turha toivo kuitenkin, Ikuhan ei minkäänlaista takkia aio päällään pitää. Iku on myös aamutallissa yksi äänekkäimmistä hevosista siinä vaiheessa kun heiniä jaetaan. Vielä jonain päivänä se varmaan tulee karsinasta läpi.

Sukutaulu